Isompi projekti – Tamminen ruokapöytä

Pitkään olen miettinyt, että kiinnoistaisi tehdä ns. epoksipöytä/jokipöytä kun valuhartsi tai tutummin vaan epoksi näyttää olevan muodissa nykyään. Ajattelin lähteä kokeilemaan epoksijuttuja vähän kevyemmin harjoitellen ensin, kun löysin sopivan kakkoslaatuista kotimaista tammea joka oli päätynyt leikkuriin naapurisodan vuoksi. Minä taas näin mahdollisuuden noissa halkeilleissa ja oksaisissa tammilankuissa, mitä jos lähtis tekemään rustiikkista ruokapöytää ja täyttelis kolot valuepoksilla.

Nämä lankut olivat ehtineet kuivua 4 vuotta ulkoladossa, puun kuivatus sinänsä on tarkkaa puuhaa mikäli haluaa että lopputuloksena ei ole vääntyilleet ja halkeilleet lankut. Oksakohdissa on luontaisesti jännityksiä ja ne purkautuvat puun kuivuessa aiheuttaen halkeamista ja vääntyilyä. Myöskin liian nopea kuivattaminen aiheuttaa halkeilua ja muodonmuutoksia puussa. Noh, mullahan ei ollut kärsivällisyyttä odottaa vuositolkulla puiden kuivamista, ja toin puut sisälle, kun niiden suhteellinen kosteus oli luokkaa 15%. Tässä on hyvä mainita, että puun kosteus varsinkin huonekalukäyttöön tulisi olla reilusti alle 10%, jotta vältytään myöhemmin siltä että pöydän kansi on ihan mutkalla.

Pari kuukautta sisällä oltuaan, päästiin kosteusprosentissa 7% tietämille, mutta lopputuloksena propellinmuotoiset ja halkeilleet lankut. Korjaavana toimenpiteenä lankut täytyi halkaista leveyssuunnassa, jotta suoraksi höyläämisessä ei menetetä tarpeettoman paljon paksuudessa. Alkuperäisesti noin 40mm lankut jouduin höyläämään n. 28mm paksuisiksi, jotta lopputuloksena oli suoraa tavaraa. Sen jälkeen oli aika liimata lankut yhteen. Onneksi meillä hacklabilla on tarkoitukseen sopivia puristimia, lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota, että lopputulos olisi jotakuinkin suora, niin jälkeenpäin ei tarvita niin paljon hiomista.

Jälkimmäisestä kuvasta voi huomata, että oksankoloja ja halkeamia on aika paljon, lääkkeksi valuepoksi. Valuepoksina tulee käyttää tarkoitukseen sopivaa ainetta ja ottaa huomioon kuivumisajat, -lämpötilat sekä maksimi valupaksuudet kerrallaan. Itse käytin Dipon JewelCast B20 paikkailuun, moni muukin käy mutta kannattaa huomioida että epoksi on UV-kestävää. Yleisestikin valuepoksit ovat matalaviskositeettisia, joten on tarpeellista peittää kaikki mahdolliset reiät mistä epoksi pääsisi valumaan pois ennen jähmettymistä, jottei lopputuloksena ole läjä kovettunutta epoksia lattialla. Kokeilujen kautta selvisi, että alumiiniteippi on ainut mikä pitää saumat tiiviinä ja epoksin siellä missä pitääkin (ilmastointiteippi, gorilla teippi tms. ei toimi.) Teipit kannattaa laittaa pöydän päällipuolelle ja kaataa epoksi aina pohjapuolelta, jolloin mahdolliset ilmakuplat epoksissa jäävät pöydänkannen pohjapuolelle.

Itse valuepoksi oli kirkasta, tein muutaman testipalikan erivärein sävytetyillä epokseilla. Vasemmalta oikealla, musta, kirkas ja vihreä/musta/kulta mix. Tällä kertaa valikoitui ihan musta epoksi, joka mielestäni tuo mukavasti kontrastia tummalle puulle.

Epoksivalun jälkeen pöytä näytti aika karulta, mutta ei hätää, hiomakone käteen ja hiomaan. Hiomisen voi aloittaa esim P80 karkeudella ja edetä hiljalleen P120, P180, P240. Itse jatkoin vielä P320 ja P500 saakka. Tämä on aikaavievin vaihe, mutta tämänkokoisen (135cm halkaisija) pöydän kanssa kannattaa viettää puolisen tuntia joka karkeuden kanssa. Kyllä, aika kauan, mutta tämä vaihe jää näkymään lopputuotteeseen, joten hyvät musat korville ja hiomaan, hiomaan ja hiomaan!

Hiomisen jälkeen, oli aika viimeistellä pöydän reunat. Yläjyrsin sopivalla terällä on hyvä työkalu reunojen siistimiseen.

Iso ja paksu lankkupöytä pitäisi tukea alapuolelta, jotta normaali puun eläminen kosteuden ja lämpötilan vaihteluiden mukana ei aiheuta pöydän kannen vääntymistä. Päätin upottaa pohjan alapuolelle metalliset U-profiilit. Tällaisiä U-profiileja saa ostettua valmiinakin, mutta tee-se-itse miehenä se ei tullut kysymykseen. Tällä kertaa menin pidemmän kautta ja leikkasin U-profiilit ns. RHS-putkiprofiilista. Sopivan RHS.putken kun leikkaa kahtia, niin siitä tulee sopivasti kaksi U-profiilia. Sitten U-profiiliin tehdään reiät ruuveja varten.

Kannattaa muistaa, että puu elää ja metalli ei, mikä tarkoittaa että ruuveille täytyy jättää liikkumavaraa U-profiiilin toisinsanoen täytyy viilata urat rei’ille. Sen jälkeen maalia päälle ja sopivat urat jyrsittävä pöydän pohjaan. U-profiilit voisi kiinnittää ihan puuruuveillakin pöydän pohjaan, mutta tällä kertaa päädyin asentamaan kierremuhvit pöydän pohjaan ja kiinnittää U-profiilit M6-huonekaluruuveilla. Lopuksi vielä lisäsin puisen ristikon pohjalle, johon jalat kiinnitetän ja sekin itsessään tukevoittaa rakennetta mukavasti.

Jalkoja suunnitellessa oli tarkoitus, että ne olisi mahdollisimman vähän edessä kun pöydässä istuu, tällaiset niistä tuli. Tarkemmat työvaiheet jäi dokumentoimatta, mutta kivoja puuliitoksia tuli käytettyä jakasattu vain liimaa käyttämällä. Nämä kiinnitettiin myös lopuksi M6 huonekaluruuveilla pöydän kanteen asennettuihin kierremuhveihin.

Sitten vielä viimeistelyhiontaa, aikaa meni tunteja ja pitkiä iltoja, mutta aika menee nopeasti kun on mukavaa tekemistä!

Paras vaihe jäljellä enään ennen kasausta, eli pintakäsittely!

Hyväksi todettua Rubion Monocoat 2C oilia pintaan, ehkäpä pieni mainoslause valmistajan sivuilta mukaan: “Rubio Monocoat on uutta teknologiaa käyttävä, täysin VOC-vapaa öljy, joka soveltuu huonekalujen ja puulattioiden pintakäsittelyyn. Tämä 2-komponenttinen öljy tekee puuhun kosteutta hylkivän ja kestävän molekyylisidoksen. Rubio Monocoatilla saat samankaltaista kestävyyttä kuin lakalla, ilman kalvon muodostumista. Pinta tuntuu yhtä luonnolliselta kuin perinteisillä öljyvahoilla käsitelty puu.”

Onneksi oli tukijoukkoja mukana 🙂

Viimeistelty pinta näyttää tältä!

Ja viimein käytössä, 4kk tätä tuli työstettyä.